Viime blogipostauksessani syyskuussa kirjoittelin absoluuttisen tuoton ja suhteellisen tuoton eroista. Hehkutin kommenteissani varainhoitajan mahdollisuutta käyttää sekä aktiivisia että passiivisia tuotteita salkuissa. Molemmilla on roolinsa, mutta miten sujuu itse allokaatio eli sijoitusten painottaminen oikealla hetkellä oikeaan omaisuusluokkaan, korkoihin, osakkeisiin ja vaihtoehtoisiin sijoituksiin? Asiakkaan antama perusjakauma ja rajoitukset ovat lähtökohta, mutta suuri osa lisäarvosta voidaan tuottaa nimenomaan oikeilla taktisilla painotuksilla.
Kohinaa akateemisen analyysin kaavussa
Varainhoitaja on perusluonteeltaan ahkera eläin. Hän koluaa monia tietolähteitä ja sivistää itseään oikean painotuksen löytämiseksi. Investointipankit ja analyysiyritykset ahdistelevat varainhoitajaa kymmenintuhansin sähköpostein vuodessa, Bloombergin ruutu vilisee silmissä ja tuleehan sitä paperia postissakin. Jokainen palveluntarjoaja pyrkii tuomaan itsestään parhaat puolet esiin ja tuottamaan mielestään tärkeää analyysia maailman ja sijoitusmarkkinoiden tilasta.
Kohinaa. Iso osa on valitettavasti kohinaa. Monet arvaukset on verhottu akateemisen analyysin kaapuun. Eikä se viides analyysi EKP:n korkopäätöksestä ei ole varmaankaan lukemisen väärti. Kohinan joukosta voimme toki erottaa tärkeitäkin viestejä ja markkinoiden hiljaisia signaaleja, mutta tehokasta työskentelyä se ei ole. Mahdollista on myös tutkia tarkasti taloutta ja pyrkiä ennustamaan talouden perustekijöiden kehitystä. Harmi kyllä ennustaminen on hankalaa ja markkinoiden kehityksen ennustaminen vielä hankalampaa, joten selvästikään tämä tapa ei johda indeksien päihittämiseen pitkällä aikavälillä.
Mallien voimaa
Ratkaisu ongelmaan löytyy systemaattisista malleista, joiden toimivuus perustuu koeteltuun tutkimustietoon. Tällaiset mallit ovat vapaita mielipiteistä ja perustuvat tiedossa oleviin faktoihin, eivät ennusteisiin:
- Arvostusmalli kertoo poikkeamista sijoitusluokkien suhteellisissa tuotoissa, eri luokkien kalleudesta ja halpuudesta.
- Syklinen malli paljastaa suhdannekäänteet, jotka osuvat usein yksiin sijoitusmarkkinoiden käännepisteiden kanssa.
- Momentum-malli läpivalaisee markkinatoimijoiden sijoittajakäyttäytymistä ja toimii vakuutuksena, jos epätavallinen sijoitus- tai talousympäristö rikkoo normaalia systematiikkaa.
Mikään malleista ei ole yksinään täydellinen, eikä reagoi päivittäisiin uutisiin eikä lyhyen aikavälin markkinaliikkeisiin – eikä siten pysty ajoittamaan tarkasti sijoituspäätöksiä. Kokonaisuudessa on kuitenkin mallien voima: tunteiden ja kohinan tilalle löytyy selkeä rakenne, joka on tutkitusti toimiva. Ja mikä tärkeintä, varainhoitaja ei sorru arvaamiseen.
Lue myös:
- Perttu Hytösen blogikirjoitus: Momentum, voittajien sijoitusstrategia
- Teemu Kokon blogikirjoitus: Yrittäjän mielen sopukoissa: osakesijoittaja vs. yrityslainasijoittaja
- Outi Vännin blogikirjoitus: Suomalaisten 10 ennakkoluuloa sijoittamisesta
